torstai 30. tammikuuta 2014

Filmaattinen keskiviikko

Keskiviikkona kuvattiin Hiljaisten siltojen traileria eli esittelyfilmiä. Näyttelijöistämme tulikin yhdeksi päiväksi elokuvanäyttelijöitä. Kohtauksia kuvattiin monesta eri kuvakulmasta. Lopputulos nähtävissä ensi viikolla mm. teatterin nettisivuilla.

Trailerkuvauksissa Francescan jalat pääsivät lähikuvaan.
Keskiviikkona juhlistettiin Markon
pyöreitä vuosia kakkukahvein.
Näyttelijä loihti kasvoilleen kunnon

"kakunleikkausilmeen".















Samuli Halla viimeisteli lavastusta tiistaina.
Keskiviikkoiltana oli kolmas pääharjoitus, jonne saimme koeyleisöksi omaisia ja ystäviä ilahduttavan paljon. Kuiskaaja on kuullut jo monelta suunnalta, että näytelmä oli sekä nuorten että vanhempien mieleen. Torstaina ja perjantaina vuorossa ennakkonäytökset ja lauantaina odotettu ensi-ilta!


- Heidi -


tiistai 28. tammikuuta 2014

Roolivaatteita huollettava koko ajan

Jos Francescan farkuista menisi vetoketju rikki kesken esityksen, se todennäköisesti korjattaisiin väliaikaisesti hakaneulalla. Näytöksen jälkeen puvuston naiset rientäisivät hätiin, korjaisivat vetoketjun tai poistaisivat sen ja ompelisivat tilalle uuden.

Teatterin puvustohenkilökunnan on osattava vaatteiden valmistuksen lisäksi myös niiden korjaaminen ja huoltaminen. Puvustonhoitajan on oltava valmiina ratkomaan monenlaisia roolivaatteisiin liittyviä ongelmia.
Pesukoneet pyörivät tiuhaan harjoitusten ja näytösten välillä.

Hiljaiset sillat -näytelmässä on melko vähän erilaisia pukuja verrattuna esimerkiksi Kuubalaiseen serenadiin tai Onnennumeroihin, mutta niiden valmistamiseen on kulunut lukuisia työtunteja, sillä vaatteet tehdään huolella. Haluammekin tässä ja nyt kumota väitteen siitä, että roolivaatteet olisivat heikompaa tekoa, kuin arkikäytössä olevat.

Itse asiassa näytöksissä olevien vaatteiden on oltava erityisen kestäviä, sillä näytöksiä on yleensä kymmeniä ja roolivaatteita täytyy voida pestä ja silittää lukuisia kertoja - näytteleminen kun on toisinaan verrattavissa urheilusuoritukseen ainakin hikoilun määrästä päätellen. Juuri siitä syystä näytelmissä käytetään harvoin alkuperäisiä vaatteita vuosikymmenien takaa. Jo harjoitteluvaiheessa roolivaatteita pestään tasaisin väliajoin, joten heikkolaatuinen vaate ei lavalle sovellu.

Joskus vaatehuollon yhteydessä huomataan esimerkiksi saumojen repeilyä tai muuta kulumisesta aiheutuvaa vikaa. Viat korjataan, jos se vain on mahdollista ja kannattavaa ottaen huomioon, että vaatteen tulee kestää kulutusta edelleen.

Maija Kokkomäki asettelee pestyjä vaatteita kuivauskaappiin.
Yleensä puvustolla on pyykkipäivä kerran viikossa, mutta jos vaatteet ovat erityisen likaiset, niitä pestään useammin. Pyykkituvassa on monta kuivauskaappia, jotta vaatteet saadaan nopeasti takaisin käyttöön.

Oma lukunsa ovat erilaiset vaatteisiin tulleet tahrat. Yleisiä ovat meikkitahrat kuten meikkivoide ja huulipuna, joka vaatii enemmän käsittelelyä, jotta vaate saadaan puhtaaksi. Paitojen kaulusten tummentumiin paras tahranpoistoaine on sappisaippua. Hiljaisissa silloissa vaatteet pysyvät melko puhtaina, mutta aina voi sattua yllätyksiä ja onnettomuuksia. Erityisesti veritahrat ovat vaikeita puhdistettavia, sellaiset vaatteet tulisi laittaa likoon heti.

Pukujen huoltajalla pitää kiirettä varsinkin silloin, kun jopa neljä esitystä pyörii kerralla. Vaikka huollettavaa on paljon, kaikkien näytelmien vaatteet pyritään silti pesemään samana päivänä. Silittäminen tosin voi jäädä seuraavaan päivään. Kun huollot tehdään huolellisesti, vaatteet kestävät ja pysyvät pidempään hyvännäköisinä.

Pukuhuoltajan täytyy olla tarkkana, että kaikki vaatteet tulevat pestyä ja palautettua oikeille paikoilleen. Työ vaatii täsmällisyyttä, jotta vaatteet ovat aina juuri siellä, missä näyttelijöiden kanssa on sovittu niiden olevan.


Kun näytelmissä on suuria määriä roolivaatteita, ne nimikoidaan. Sukat ja muut henkilökohtaisemmat vaatekappaleet nimikoidaan aina, jotta ne eivät mene sekaisin. Vaatteisiin kiinnitetään joko näyttelijän nimikirjaimet tai värikoodit. Nimikoinnista on apua näyttelijöille esimerkiksi silloin, kun käytössä on neljä  samanlaista tanssiasua. Jos vaatteet ajautuvat vääriin vaaterekkeihin, näyttelijät erottavat omansa ja saavat ylleen juuri oikeankokoisen asun. Hiljaisissa silloissa kaikilla roolihenkilöillä on hyvin omanlaisensa vaatteet, joten niissä sekoittumisen vaara on pieni.



- Heidi -



perjantai 24. tammikuuta 2014

Viikkoraportti

Viikko on ollut täynnä touhua teatterin joka osastolla. Aina ensi-iltaa kohden työtehtävät, kiire ja jännitys tuntuvat lisääntyvän. Kuiskaaja taitaa olla ainoa, jolle käy päinvastoin. Näyttelijät osaavat ja muistavat vuorosanansa niin hyvin, että kuiskaaja saa pääosin pitää suunsa kiinni. Kuiskaajan on kuitenkin oltava joka hetki perillä siitä missä mennään, mikä on seuraava repliikki ja lause, sillä jokaiselle sattuu joskus unohduksia ja silloin tarvitaan kuiskaajan apua, että harjoitus voi jatkua sujuvasti eteenpäin. Rauman Kaupunginteatterin esityksissä kuiskaajaa ei käytetä vaan näyttelijät pärjäävät silloin omillaan.
Sanna kiinnittää lamppuihin turvavaijereita, jotta ne eivät tipu
kenenkään niskaan vaikka kiinnityspuristin pettäisi.

Alkuviikosta näytelmää harjoiteltiin teknisesti eli valojen ja äänten paikkoja, voimakkuuksia ja kestoja säädeltiin sopiviksi. Valo- ja äänisuunnittelijamme ovat tehneet paljon töitä harjoitusten ulkopuolella. Ville-Veikko on mm. etsinyt sopivaa musiikkia ja ohjelmoinut sitä koneelleen sekä äänittänyt nauhalta kuuluvia repliikkejä. Sanna on mm. suunnannut ja kohdistanut lamppuja, säädellyt lampuista tulevan valon väriä ja ohjelmoinut valotilanteita koneelleen.

Keskiviikkona kartoitettiin, millaisia riskejä juuri tämän näytelmän kohdalla on esimerkiksi tasoissa, kaiteissa tai pintojen liukkaudessa. Riskikartoitus tehtiin koko työryhmän ollessa paikalla ja jokainen sai sanoa, jos oli huomannut esimerkiksi lavasteissa jonkin vaaranpaikan. Näyttelijöiden on oltava tietoisia esimerkiksi siitä, miten he toimivat, jos astioita menee yllättäen rikki, sormeen tulee vertavuotava haava tai jos pöytäliina syttyy palamaan. Kartoituksen tuloksena päätettiin mm. lisätä laastareita, sammutuspeitteitä ja nestesammutin käden ulottuville ja portaisiin fosforiteippiä, jotta näyttelijät eivät astu harhaan pimeässä. Toivomme tietysti, ettei mitään onnettomuuksia satu, mutta parempi vara kuin vahinko.

Keskiviikkoiltana oli ensimmäinen valmistava harjoitus, joka sujui ohjaajan mielestä todella hienosti. Valmistava harjoitus tarkoittaa läpimenoa, jossa on mukana koko lavastus, valot ja äänet ja näyttelijöillä on esiintymispuvut ja kampaukset. Valmistavat harjoitukset pyritään viemään läpi kuten valmis esitys. Niiden aikana esityksen eri osa-alueet hiotaan toimivaksi kokonaisuudeksi. Harjoitusten jälkeen ohjaaja antaa palautteen, jonka perusteella muutoksia voidaan vielä tehdä.

Johnsoneista otettiin perhepotretti, joka pääsee heidän kotinsa seinälle.
 Ah, miten kankeaa ja vanhanaikaisen oloista!
Torstain toisen valmistavan harjoituksen aikana valokuvaaja Harri Joensuu otti kohtauksista kuvia, joita tullaan käyttämään niin verkkosivuilla, käsiohjelmassa kuin lehtiarvosteluiden yhteydessä. Perjantai-iltana on kolmannen valmistavan harjoituksen vuoro, jonka jälkeen näyttelijät pääsevät ansaitulle viikonloppuvapaalle keräämään voimia ensi-iltaviikkoa varten.


- Heidi -

tiistai 21. tammikuuta 2014

Tuulan tuolissa viimeinen silaus


Tuula meikkaa Lottaa Carolynin rooliin.
Teatterin kampaaja-maskeeraaja Tuula Kupiainen-Koivisto on suunnitellut myös tähän näytelmään kampauksia ja meikkejä. Tuula aloittaa suunnittelutyönsä lukemalla näytelmän tekstin. 

Mallipalaverissa hän keskustelee puvustajan ja ohjaajan kanssa mm. näytelmän aikakaudesta ja siitä millaista tyyliä roolihenkilöihin halutaan. Osaltaan myös roolia esittävä näyttelijä vaikuttaa siihen, millainen hänestä meikataan ja millainen kampaus hänelle suunnitellaan. Tuula kertoo harjoituksissa seuraavansa näyttelijöiden liikkeitä ja tekemisiä lavalla. Myös roolivaatteet ja näyttämön valaistus vaikuttaa kampauksiin ja meikkeihin. Lisäksi käytettävissä oleva aika määrittää millaisia maskeja ja kampauksia kuhunkin näytelmään voi tehdä.

Ideoita suunnittelutyön pohjaksi Tuula hakee selaamalla kuvia kyseisen aikakauden meikeistä ja kampauksista. Hän sanoo, että pystyy harvoin tekemään puhtaasti tietyn aikakauden tyylistä henkilöä, sillä se tuntuisi jopa karrikoidulta. Kuitenkin jotain viitteitä kyseisen aikakauden muodista roolihenkilöissä tulisi olla.
Tuula värjää Markon hiuksia Michaelin
rooliin sopiviksi.


Jos näytelmässä ei käytetä peruukkeja, saatetaan näyttelijän omat hiukset värjätä ja leikata rooliin sopiviksi. Aina se ei kuitenkaan onnistu, sillä näyttelijällä voi samaan aikaan olla useita muita rooleja, joihin kyseinen hiustenväri tai -tyyli ei sovi. Tuula ottaa huomioon myös näyttelijän siviiliminän, jottei kukaan joudu esiintymään siviilissä jossakin hänelle sopimattomassa hiuskuontalossa.

Tämän näytelmän kohdalla Tuulan tehtävänä oli keksiä, miten nuoresta Francescasta saadaan nopeasti iäkäs. Vastaavaa nopeaa "vanhentamista" ei Tuulan kohdalle ollut ennen sattunut, mutta hän keksi nopeasti hyvän ratkaisun. Tuula punoi harmaat hiuslisäkkeet, jotka pystyy kiinnittämään Raisan omien hiusten sekaan nopeasti lavan takana samalla, kun Raisa vaihtaa ylleen toisen mekon. Koska Francescassa on maailmannaisen tyyliä ja italialaisuutta, harmaat suortuvat tummien hiusten seassa eivät riko tyyliä tai korosta vanhuutta liiaksi.

Tuula on huomannut, miten ulkomuoto auttaa näyttelijöitä pääsemään rooliinsa. Kampaamon tuolissa istuessa rooli nousee päälle ja ilmeet ja eleet muistuvat mieleen samalla kun roolihahmon maski ja kampaus valmistuvat. Näytelmien roolihenkilöiden ulkonäkö onkin monen tekijän summa, jonka eteen puvusto ja kampaamo tekevät yhdessä töitä.


Marko sai uuden, tummemman lookin.
Nyt hän näyttää enemmän
italialaisen äidin pojalta.
Lotasta eli Carolynistä tuli Tuulan
käsittelyssä kuin entisajan filmitähti.




















- Heidi -


P.S. Tuulan työhuoneen ovenpielessä olevaan kylttiin oli ennen Kuubalaisen serenadin ensi-iltaa ilmestynyt kuvaava teippi.


perjantai 17. tammikuuta 2014

Harjoittelua yleisön edessä

Torstai-illan harjoitukset jännittivät meitä enemmän kuin tavallisesti, sillä katsomoon saapui ihmisiä seuraamaan työntekoamme. Avoimet harjoitukset saivat paikalle ilahduttavan paljon kiinnostuneita, katsomo täyttyi lähes puolilleen. Eilen harjoiteltiin kohtauksia näytelmän alusta.

Ylimääräistä draamaa koimme, kun katossa oleva kärkipeilivalo lämmitti maisemakangasta ja fondi alkoi höyrytä. Liian lähellä kangasta ollut lamppu sammutettiin ja harjoitukset jatkuivat.


Avoimen harjoituksen jälkeen yleisö sai esittää näyttelijöille ja ohjaajalle kysymyksiä.
Tunnin harjoittelun jälkeen yleisö sai esittää näyttelijöille, ohjaajalle ja lavastajalle kysymyksiä. Eräs näyttelijöille suunnattu kysymys kuului: miltä näyttelijöistä tuntuu, kun ohjaaja keskeyttää usemman kerran ja sanoo "poikki, mennään tämä uudestaan". Oskari Perkki vastasi, että varmasti jokaista näyttelijää on joskus uransa aikana ärsyttänyt, mutta tämän näytelmän kohdalla niin ei ole käynyt. Raisa Sorri kommentoi, että yleensä ohjaajalla on hyvä syy pyytää näyttelijöitä tekemään jokin asia uudelleen eritavalla ja kaikki ohjeet vievät näytelmää eteenpäin.


Carolyn nostaa vanhasta kirstusta äidin aarteita,
vanhoja valokuvia ja päiväkirjoja.
Joku yleisöstä kiinnitti huomiota yksityiskohtiin, joita työryhmäkin oli aiemmin pohtinut. Francesca ei nimittäin säikähdä pihaansa saapuvaa tuntematonta valokuvaajaa, vaan lähtee näyttämään tälle tietä sillalle. Ehkä 60-luvun iowalaisessa pikkukylässä ei ole vielä tarvinnut pelätä muukalaisia eikä Napolista kotoisin oleva Francesca ihan pienestä hätkähdä. Lisäksi Francescan ja Robertin välillä tuntuu alusta asti olevan tietynlaista kemiaa.

Keskustelutilaisuuden päätyttyä harjoituksia jatkettiin vielä toista tuntia. Perjantaina oli näytelmän toinen läpimeno ja nyt mukana oli sekä äänet että valot. Läpimenoon oltiin tyytyväisiä ja se osoitti, mikä toimii ja mikä ei ja missä kohdissa on vielä viilaamista.

Läpimenon ja ohjaajan antaman palautteen jälkeen näyttelijät pääsivät viikonlopun viettoon ja tekniikka pääsi maalaamaan lavasteita.


- Heidi -



keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Ahkera alkuviikko

Alkuviikosta teatterilla on tapahtunut paljon. Jokaisella osastolla tehdään koko ajan ahkerasti töitä, jotta kokonaisuudesta tulisi upea.
Miksi Michael on niin myrtynyt? Mille Carolyn hymyilee? Sen saat
tietää, kun tulet katsomaan 
Hiljaiset sillat -näytelmän Rauman
Kaupunginteatteriin
helmi-toukokuussa. Ensi-ilta 1.2.2014

Näyttelijät ovat ohjaajan johdolla hioneet ja viilanneet kohtauksia. Edistystä on tapahtunut paljon. Voin vain ihailla näyttelijöiden kykyä oppia ja muistaa paitsi vuorosanansa myös sovitut askelkulut ja ne muutokset, joita harjoituksissa päädytään tekemään. Tälläkin viikolla esimerkiksi joidenkin repliikkien paikkaa tai pituutta on muutettu ja joitakin sanoja on mietitty uusiksi. Ei varmasti ole ihan helppoa, jos jo ulkoa opitun lauseen keskelle vaihdetaan jokin toinen sana tai pitkästä repliikistä päätetään jättää pari lausetta pois. Mutta mainiot näyttelijämme ovat teräviä ja omaksuvat muutokset nopeasti.

Henna päättelee leikatun maisemakankaan
reunoja,etteivät ne lähde purkautumaan...
...tässä Henna taas ompelee mekkoa
Francescalle. Ompelijan täytyy olla sinut hyvin
monenlaisten materiaalien kanssa.


















Myös pajan ja puvuston puolella on oltu teräviä ja ahkeria. Tekniikan pojat ovat rakentaneet ja lavastaja on maalannut lavasteita, jotka alkavat olla enää muutamia palasia vaille valmiit. Kun näyttelijät ovat harjoitusten välissä tauolla, pajan puolelta tullaan mittaamaan, sovittamaan ja kiinnittämään puuttuvia osia. Haastetta tekniikalle on antanut fondin eli maisemaverhon toimivuus, siihen sopivaa ratkaisua onkin pohdittu ja yksi ylimääräinen kolinaa aiheuttanut vaijerinpätkä on poistettu. Puvustossa on suunniteltu, ommeltu ja paranneltu roolivaatteita ja -kenkiä. Välillä näyttelijät ovat käyneet sovittamassa vaatteita, jotta niistä tulee varmasti sopivia.


Tarpeistonhoitaja on kiinnittänyt pulloihin etiketit fiksatiivilla.
Tarpeistonhoitaja on hankkinut ja valmistanut  tarpeistoa eli sitä kaikkea pientä ja vähän suurempaakin tavaraa, mitä näyttämöllä käytetään. Ei nimittäin ole ilmiselvää, mistä vanhanmallisiin lasipulloihin saadaan 60-luvun kaljapullonetiketit tai mistä sopiva peili Johnsonien perheen eteiseen saadaan. Joitain esineitä tarpeistonhoitajamme Vesa kaivaa arkistojensa kätköistä, joitain hän tilaa kauempaa ja jotkut saattavat osua silmään kirpputoreilla. Kampaaja-maskeeraaja Tuula on paitsi suunnitellut ja kokeillut kampauksia ja maskeerauksia, myös mm. etsinyt näytelmään sopivaa korua.

Valosuunnittelija Sanna Alasaari ohjelmoi valoja kohtauksiin sopiviksi.


Valosuunnittelijamme Sanna on seurannut harjoituksia ja suunnitellut kohtauksiin sopivia valaistuksia. Erilaisilla valotilanteilla esimerkiksi merkataan siirtymistä toiseen hetkeen tai paikkaan. On myös sovittava tarkasti, milloin jokin tietty valo menee päälle ja miten, sillä valot toimivat usein iskuina eli merkkeinä näyttelijöille siitä, milloin he saapuvat paikalle tai aloittavat repliikkinsä. Myös äänisuunnittelijamme Ville-Veikko on seurannut harjoituksia ja etsinyt kohtauksiin ja niiden saumoihin sopivaa musiikkia. Näyttelijäntyö yhdistettynä valoihin ja musiikkiin onkin ollut huikean hienoa katsottavaa ja kuultavaa. Oikeastaan se on
ollut niin koskettavaa, että kyyneliltä ei ole voinut välttyä. Pohdimmekin yhtenä päivänä, pitäisikö jokaisen käsiohjelman väliin taitella nenäliina... Joka tapauksessa luvassa on suuria tunteita ja esitys, joka koskettaa varmasti jokaista jollakin tavalla.

Huomenna torstaina klo 18 onkin avoin harjoitus, jonne halukkaat pääsevät tunniksi seuraamaan harjoitusta eli meidän teatterilaisten työntekoa. Lopuksi on puolituntinen aikaa kysymyksille, kommenteille ja keskustelulle. Sisään teatterin parkkipaikan puoleisesta ovesta klo 17.50. Tervetuloa!


- Heidi -

perjantai 10. tammikuuta 2014

Takaisin sorvin ääreen

Harjoitukset jatkuivat tiistaina. Tekniikka oli ahertanut näyttelijöiden poissaollessa ja lavasteet olivat saaneet mm. tapettia ja väriä pintaan. 







Ennen joululomaa ohjaaja Iiris Rannio, valokuvaajaa esittävä Oskari Perkki ja lavastaja Samuli Halla kävivät kylässä raumalaisen kamera-asiantuntijan Kalevi Laakson luona. Laakso perehdytti Perkin 60-luvun kameroilla kuvaamisen saloihin.







Joululoman jälkeen tiistaina ja keskiviikkona palauteltiin mieleen vuorosanoja ja kohtausten kulkua. Harjoituksissa oli mukana myös valonaisemme Sanna ja äänimiehemme Veke, jotka kokeilivat ääniä ja valoja.



Torstaina touhuttiin jotain aivan muuta. Teatterilla oli nimittäin siivous- ja remonttipäivä, jonka aikana lämpiöitä siivottiin ja uudistettiin ja peräkärryllinen romua vietiin kierrätykseen.


Julkunen maalasi näyttelijälämpiön seinän keväisen vihreäksi.
Raisa lajitteli lehtiä ja papereita kierrätykseen ja säästöön.





















Iiris ja Marko keittiönkaappien kimpussa.
Lämpiön uudistamisesta innostuttiin niin, että myös kaapinovet irrotettiin, hiottiin ja maalattiin vaaleiksi. Vihdoin näyttelijälämpiön tiskaamattomien astioiden pinot siirtynevät historiaan, sillä sinne asennettiin astianpesukone! 

Mikroaaltouuni ja televisio uusittiin kokonaan ja oho: pöydälle jäikin yllättävän paljon laskutilaa, kun televisio kiinnitettiin seinään. Näyttelijät siivosivat myös pukuhuoneitaan ja niihin unohtuneet tarpeistot löysivät jälleen oikean paikkansa.

Makkaranpaiston lomassa saimme juttuseuraa Esko Verhelästä, joka
työskenteli Rauman Kaupunginteatterissa näyttämömestarina
kellariteatterin aikaan.

Siivoaminen ja remontointi oli hauskaa yhteistä tekemistä ja toi ihmisistä esiin uusia puolia ja taitoja. Moni sanoikin, että oli mukavaa olla välillä hieman erilaisessa roolissa ja jutella nidenkin työkavereiden kanssa, joita ei joka päivä näe.






Talkoomakkarat, mehut ja kahvit nautittiin raikkaassa ulkoilmassa.


 - Heidi -


.